Päivä 4

Aamulla vettä ja teetä, tuntia myöhemmin pussi. Nälkää en tunne, vähän on hutera olo ja päätä särkee. Luen kirjan loppuun ja surffailen paljon netissä sekä suomen- että englanninkielisissä sivuilla. Karppaus, joka siis tarkoittaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, vaikuttaa osin toiselta uskonnolta. Mutta toisaalta myös ihailtavalta kritiikiltä nykykäsityksiä vastaan. En nyt tässä referoi kirjasta lukemiani tutkimustuloksia enempää, mutta ainakin minun kiinnostuksen ne herättivät. Jos kesälomalla ehdin surffailemaan viitetietokannoissa ja etsimään alkuperäisiä tutkimusjulkaisuja niin sitten voin niitä referoidakin. Mutta nyt minulla vain ns. toisen käden tietoa ja ihmisten omakohtaisia kokemuksia. Aika vakuuttavia kokemuksia ihmisillä on, mutta toisaalta tieteentekijäni tiedän, että yksittäistapauksen perusteella ei voi yleistää. Joten luen sitten kesälomalla niitä tutkimuksia. Vakavissani alan miettimään tästä pussihullutuksesta luopumista ja karppauksen kokeilua. Iltapäivällä laitan perheelle ruokaa karppauskirjan mukaisesti. Herkullisia juustotäytteisiä porsaanlihanyyttejä, wokkivihanneksia ja salaattia (+muulle perheelle pastaa). Herkullista ja täyttävää. Illalla käyn punttisalilla, oikein en meinaa jaksaa, mutta vähän kuitenkin. Syön em. ruoan jämiä. Normaalisti noin klo 21 aikoihin iskevää jääkaapilla ravaamista ja hiilihydraattihimoa (niin sitä nyt olen alkanut nimittämään, aikaisemmin se oli vain tarve syödä) ei tule.

Päivä 5

Otan pussin aamulla ja jatkan lukemista. karppaus.info on todella kullanarvoinen sivusto. Sieltä voi lukea tietoutta, toisten kokemuksia ja esittää omia kysymyksiä joihin saa järkeviä ja kannustavia vastauksia. Suunnaton kiitos sen ylläpitäjille!

Minussa on selvästi kaksi eri puolta. Toinen puoleni innostuu tästä uudesta ajattelusta ja arvelee että ehkä voisin tämän avulla päästä irti riippuvuudestani tiettyihin ruokiin ja mahdollisesti laihtuakin. Toinen, epäilevä puoleni, muistuttaa minua siitä kuinka aina puhutaan rasvan haitallisuudesta ja siitä että vain kaloreilla on merkitystä. Ja nämä kaksi heppua sitten istuvat päässäni ja nalkuttavat toisilleen (ja huom: minussa ei ole oikeasti kahta ”minää”, vaan ne vain ovat nimityksiä näille ristiriitaisille ajatuksille ja tunteille, aivan kuin minussa olisi kaksi minää). Että sellaista. Kumpaa minä nyt uskon?

Päätän että voin kokeilla tätä uutta tapaa. Vaikka tuolla aluksi valittelin kaikenlaisia vaivoja niin minä olen perusterve, eli vaikka muutan radikaalisti ruokavaliotani niin ei siitä lyhyellä ajalla voin suurta haittaa olla. Lupaan itselleni että syksyllä menen työterveyshuoltoon ja otatan labrakokeet, voin verrata niitä parin vuoden takaisiin ja siten katsoa onko tällä uudella ruokavaliolla vaikutusta niihin. Päätän siis että alan syömään vähähiilihydraattisesti, kohtuullisesti proteiinia ja runsasrasvaisesti. Vähähiilihydraattinen ja kohtuullisesti proteiinia sisältävä ruokavalio kelpaa tuolle epäilevälle-puolellenikin. Ne kelpaavat koska voin syödä paljon salaattia, tomaattia, kurkkua ja myös lämpimiä vihanneksia. Minun pitää heittää hyvästi leivälle (joskus oikeaa ruisleipää voin syödä vähän), pastalle, perunalle, sokerille ja makeutusaineille. Tähän asti helppoa – tai ainakin mahdollista. Mutta minun pitäisi alkaa syömään runsaasti rasvaa: voita, öljyä, rasvaista lihaa, juustoja. Tämä on se, mikä ei kelpaa epäilevälle puolelleni. Teen sopimuksen, lisään niitä vähitellen, tarkkailen vointiani ja olotilaani. Lounaaksi söin eilisen jämiä, salaattia ja juustoa. Illalla en ehdi tekemään ruokaa vaan syön tonnikalaa öljyssä ja salaattia.

Tähän kohtaan tärkeä huomio: en suosittele kenellekään tätä ruokavaliota. Kokeilen vain itselläni, en perheelläni. Jokaisen joka harkitsee tällaista tulee hankkia itse kaikki mahdollinen tieto ja tehdä sen jälkeen päätökset!

Päivä 6

Ketostixillä mitattuna kohtalainen ketoosi ja päänsärky jo pienempi. Epäilevä-puoleni on vallalla joten syön pussin. Olotila ei kohene, heikottaa. Syön hapankorpun (pieni), jonka päällä runsaasti margariinia (meillä ei vielä ole voita kaapissa), kinkkua ja juustoa. Olo kohenee, päänsärkyä vain vähän.

Olen lähdössä mökille ja tiedän että illalla haluaisin ottaa vähän alkoholia, joten käyn Fineli.fi-sivustolta  tarkistamassa alkoholien hiilihydraattimääriä.  Apua! Normaalisti juomassani kuivassa siiderissä on 13 grammaa hiilihydraatteja / puolen litran tölkki. Päädyn viineihin ja mahdollisesti voisin juoda myös vodka-vishyä. Kuulostaa järkyttävältä, mutta ehkä kokeilen. Päivällä syön fetasalaattia ja kanaa, illalla salaattia, juustoa, tomaattia uunissa juustolla ja makkaraa. Nälkää en tunne koko päivänä. Tiedän, että kaapissa on lakuja. Jonkinasteisen himon tunnen niitä kohtaan, mutta se on hallittavissa oleva enkä sorru. Aiemmin olisin unohtanut kaikki hyvät lupaukseni ja käsi olisi kuin huomaamatta vilahtanut kaappiin. Epäilen kuitenkin että itsehillintäni ei (vielä?) olisi kestänyt jos lakut olisi ollut pöydällä.  Juon viiniä ja kaksi vodka-vishyä (yllättävän hyvää makuvishyllä). Kokoajan pelkään että normaali kauhea himo ruokaan iskee kun juon alkoholia, mutta sitä ei tulekaan. Ihmeellistä.

Päivä 7

Herään ilman krapulaa. Tänään on sitten ensimmäinen täyskarppipäivä eli ei pusseja. Syön aamupalaksi keitetyn kananmunan, puolikkaan Reissumies-viipaleesta, sen päällä voita, runsaasti kinkkua ja rasvaista juustoa. Olo on hyvä ja jaksan puuhailla mökillä. Iltapäivällä ruoka-aikaan minulla ei ole nälkä, mutta syön lihaa (paistettu voissa), salaattia ja juustoa. Illalla unohdan syömisen (kirjoitin tämän päiväkirjablokin ekaa osaa) ja syön vasta klo 22 aikoihin vähän lihaa ja juustoa. Todella ällistyttävää! Minä unohdan syömisen – sellaista ei todellakaan tapahdu usein.

No niin, nyt olen saanut jälkijunassa kirjoitettua ensimmäisen viikon. Illalla lisää tekstiä, mm. ensimmäisen punnituksen tulokset.