Aamun punnitustulos oli järkytys. Kävin vaa’assa kolme kertaa ja aina se näytti samaa. Illalla kävin uudelleen vaa’assa ja se näytti vain puoli kiloa enemmän. Lupaan että en enää käy vaa’assa kuin maanantaiaamuisin, mutta tänään oli pakko tarkistaa myös iltapaino. Aamun lukema oli 83,1 eli miinusta 4,4 kiloa. Aivan käsittämätöntä. Tiedän että osa on nesteitä ja osa on hiilihydraattivaraston tyhjentymistä, mutta silti! Aivan käsittämätön lukema. Omaa psyykettäni sen verran tuntien tiedän että alan haaveilemaan 2-3 kilon pudotuksista joka viikolle. Täytyy vähän ”potkia” järkeä päähän, jotta viikon päästä voin olla tyytyväinen jos vaaka näyttää -0,5kg.

Olen saanut tähän päiväkirja-blogiini yhden kommentin! Kiva, kiva, joku muukin siis lukee tätä. Kommentissa minua ystävällisesti kehotetaan nauttimaan ananasrahkaa nälän vientiin (kokeiltu on, vie nälän joka palaa hetken päästä uudelleen tai vie nälän mutta ei himoa syömiselle) ja tutustumaan Sydänliiton ja Diabetesliiton sivuihin. Hyvin tuttua, osaan ulkoa tämän. Pointtini on että se ei ole toiminut minulla mutta olen täydestä sydämestäni onnellinen kaikkien niiden puolesta joilla se on toiminut. Ja aivan kuten kommentoiva sanoi, kyse on minun terveydestä, siksi tämä kokeilu.
Tästä pääsenkin aasinsillan kautta seuraavaan kirjahankintaani: Salmenkaita & Tavi: Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla. En vielä lukenut kuin esipuheen (koska kirjoitan tätä), mutta siinä kirjoittavat tuovat esille rasvahuijauksen. Kertovat kuinka rasvan syönti ja sydänsairaudet linkitettiin toisiinsa tohtori Ancel Keysin tutkimuksessa. Hän tutki rasvankulutusta ja sydänsairauksia eli kansoilla. Näin tutkija näkökulmasta on ongelmallista jos käytettävissä olevista 22 tiedosta (tässä tapauksessa maasta) käytetään vain 7 (jotta saadaan omaa olettamusta tukevia tuloksia?). Näin ei tehdä tiedettä, sanoo tutkija nyt vihaisena. Salmekaidan ja Tavin mukaan tulokset olisivat tukeneet rasvan syömisen kannattavuutta jos olisi valittu tietyt 8 maata ja olleet epäselvät jos olisi valittu kaikki maat. Tästä se sitten kirjoittajien mukaan alkoi. Jossain sitä kutsuttiin suureksi rasvahuijaukseksi, joka on kostautunut monien ihmisten sairauksina ja lihomisena.
Kirjaa en ole tosiaan lukenut vielä, joten palaan siihen sitten huomenna tai lähipäivinä jos tänään ehdin jotain mielenkiintoista lukea.
Olen myös pohtinut paljon tätä ruoka/hiilihydraattihimoani. Kuinka paljon se on fyysistä (keho kaipaa, ihan kuin huumaavaa ainetta), kuinka paljon psyykkistä (johonkin tunnetilaan/psyykkiseen tarpeeseen) ja kuinka paljon tapaa. Aiemmin en ole tuota ensimmäistä vaihtoehtoa ajatellut vaan olen aina luullut että se on sekä tapaa että psyykkistä. Olen aina jonkin verran syönyt tiettyihin tunnetiloihin, mutta toisaalta se ei ole kovin keskeiseltä ongelmalta tuntunut. Huonoa tapaa on aina ollut mukana, se on ihan selvä. Viikon jälkeen en ole himoa juurikaan enää tuntenut. Mutta saa nähdä, miten käy (epäilys omaan jaksamiseen ja repsahdusten välttämiseen selvästi iski).
Vointi on ollut tänään hyvä. Ruokailuni on ollut seuraavaa: aamulla pussiruoka (joo, en ole vieläkään kunnon ketokarppaaja), päivällä tonnikalasalaatti (öljyssä, juustolla) ja illalla kylmäsavulohi”pasta” (pastan sijasta kesäkurpitsaa, paistamisessa oivariinia ja haudutus kermassa). Kokonaiskalorimäärä noin 1000 (karppaajien mukaan liian alhainen), proteiineja 64g (liian matala), hiilihydraatteja 40g (liian korkea) ja rasvaa 60g (liian matala). Eli opettelen vasta. Ja se minun epäilijäni kyllä nalkuttaa tuosta rasvamäärästä tai siis vastustaa sen nostamista. Kuten lupasin, nosto tapahtuu hitaasti, eli tuo määrä on hyvä tähän hetkeen. Nyt uutta kirjaa lukemaan, lisätietoa kaipaan!