Viime viikolla jäi kirjoittamatta – useammastakin syystä. Päällimmäisenä varmaan se, että paino ei pudonnut odotetusti. Se on kuitenkin todella huono syy olla kirjoittamatta koska suurin idea tässä kirjoittelussa on motivoida itseään. Jos sen lisäksi joku muu lukee tätä ja saa siitä pienenkin kimmokkeen itselleen muuttaa elintapojaan tai laihduttaa tai voida paremmin niin se on extraplussaa. Mutta siis, viime viikon maanantaina paino oli 80.9 kiloa (mitä ihmettä, plus 900 grammaa vaikka ei repsahduksia ole ollut???) ja tiistaina 80.2 (eli vain 200 g plussaa edellisen viikon painoon). Paino siis vaihtelee hyvin runsaasti, liittyy varmasti turvotukseen, vatsan toimivuuteen ja helteisiin. Tänään paino oli 80,5 eli plussalla ollaan, toivoin niin jo seiskalla alkavaa lukua.

Monien asioiden kohdalta on tilanne mennyt parempaan. Närästys on poissa, samaten ilmavaivat. Jos syön kunnolla (lasken mitä syön, syön kokonaisia riittävän suuria aterioita) ei nälkää juurikaan ole ennen seuraavan aterian aikaa. Väsymyksiä ei ole ollut. Huonoa on taasen se, että vatsan toimivuudessa on ongelmaa. Ajattelen että kuitua pitää saada lisää, mutta sitten juon capuccinon ja se maito siinä taas vie hiilihydraatteja muualta. Ehkä pitäisi kokeilla jotain kuitulisää ja katsoa onko siitä apua. Toisaalta kokeneet karpit väittää että kuitulisää ei tarvitse, kasvikset riittää kunhan on riittävästi rasvaa.
Lomalla ollessa on tullut liikaa naposteltua. Ja varsinkin hellepäivinä ei ole oikein ollut nälkä ja koko päivä saattanut mennä napostellessa. Siinä ehkä syytä tuohon painon jumitukseen. Mutta tänään on ensimmäinen työpäivä, joten ehkä paluu normaalimpaan rytmiin auttaa tässä painonpudotuksessakin. Suureen tavoitepäivään ei ole kuin noin 2 kuukautta aikaa (tai no, en tiedä tarkkaa päivää vieläkään, voi mennä kolmekin kuukautta), joten kiire tulee jos meinaan kaapissa oleviin vaatteisiin mahtua.
Muutama päivänä Paha Luovuttaja on nostanut päätään. ”Mitä väliä, ei sillä ole mitään väliä mitä painat” tai ”Ei mitään järkeä koko elämäänsä tarkkailla mitä syö, sinulla se ei onnistu ilman tarkkailua” tai ”Lopeta vaikka heti, lopetat kuitenkin, et kuitenkaan jaksa tätä pitkään noudattaa”. Luovuttaja nalkuttaa, muistuttaa menneistä epäonnistumisista ja toisaalta antaa lupaa luovuttamiselle. Niskan päälle hän ei ole päässyt, mutta selkeästi on nyt ollut enemmän äänessä. Itseäni tuntien tämä on kriittistä aikaa, tässä vaiheessa ne aikaisemmat projektini (lukuun ottamatta yhtä onnistunutta) ovat päättyneet. Mutta ei nyt! Tätä jatkan, toivottavasti lopun elämääni. Tai siis toivottavasti en painon pudotuksen osalta loppuelämää vaan muuten hyvinvointia lisäävän ruokailun osalta.
Lääkärillä ja labrassa käyty, tuloksia en ole vielä saanut. Lääkäri nyökkäili ensin tyytyväisenä ruokavaliolleni (ei venhäjauhoja, ei sokeria) mutta sitten tuli saarnaa liiasta rasvan saannista. Menen vasta ensi viikolla kuulemaan niitä labra-arvoja, joten palataan niihin sitten.  
Kokeilu jota suunnittelen on rasvan lisääminen. Jos nostaisin sen lähemmäs 200 grammaa muutamaksi päiväksi ja katsoisin mitä tapahtuu. Päädyin nyt kuitenkin että tämän viikon menen tällä samalla tyylillä (mutta tiukemmin kuin lomalla) ja jos ei lähde tippumaan niin sitten ensi viikolla otan kolmen päivän ajaksi runsaammin rasvaa.